Valotuksen mittaaminen on valokuvauksen perustekniikka – riippumatta siitä, käytetäänkö analogista vai digitaalista kameraa. Digitaalikamerat auttavat histogrammien ja välittömän tarkistuksen avulla, mutta analoginen valokuvaus vaatii huomattavasti tietoisempaa ja ennakoivampaa työskentelyä. Virheitä ei voi havaita välittömästi, minkä vuoksi tarkka mittaaminen on ratkaisevan tärkeää.
Erityisesti äärimmäisissä tilanteissa – esimerkiksi voimakkaassa vastavalossa tai erittäin suuressa kontrastissa – kameran sisäinen mittaus ei usein riitä. Tällöin käytetään usein käsivalotusmittaria.
Kohteen mittaus (heijastuksen mittaus)
Kohteen mittaus mittaa kohteesta heijastuvan valon. Se on lähes kaikkien kameran sisäisten valotusmittareiden perusta – sekä analogisten että digitaalisten.
Ongelmana on, että
- mittaus perustuu keskimääräiseen harmaasävyyn (noin 18 %)
- erittäin kirkkaat kohteet mitataan liian tummiksi
- erittäin tummat kohteet mitataan liian vaaleiksi
Siksi valokuvaajan on tehtävä tietoisia korjauksia, erityisesti lumisissa, rannalla tai yöllä otetuissa kuvissa.
Valon mittaus (incident-mittaus)
Valon mittauksessa ei mitata kohdetta, vaan kohteeseen osuvaa valoa. Tätä menetelmää käytetään lähes yksinomaan käsivalotusmittarilla.
Edut:
- Riippumaton kohteen kirkkaudesta tai väristä
- Erittäin tarkka ja toistettavissa
- Erityisen suosittu studio-, muotokuva- ja analogisessa valokuvauksessa
Valonmittaus tuottaa objektiivisen valotuksen ilman, että harmaasävyoletukset vääristävät tulosta. Valonmittauksen vahvuus on erityisesti salamavalokuvauksessa. Se tuottaa tarkimmat tulokset erityisesti, kun käytetään useita salamapäitä ja erilaisia valonmuokkaimia. Tämä valotusmittaustapa on suositeltava myös epäsuorassa salamavalokuvauksessa, koska salamavalossa käytetään yleensä myös seiniä tai kattoja heijastimina. Salamavalon mittausta varten monet käsivalotusmittarit tarjoavat mahdollisuuden laukaista salama synkronointikaapelilla, jotta vain salamavalo mitataan.
Pistemittaus
Pistemittaus on eräänlainen kohteen mittaus, jossa mitataan vain hyvin pieni kuva-alue (yleensä 1–5 %).
Tyypillisiä käyttökohteita:
- Erittäin kontrastirikkaat kohtaukset
- Kohdennettu mittaus ihon sävyille tai tärkeille kuva-alueille
- Aluejärjestelmä analogisessa valokuvauksessa
Se vaatii kokemusta, mutta tarjoaa maksimaalisen hallinnan.
Monikenttä- tai matriisimittaus
Monikenttämittaus analysoi koko kuvan, joka on usein jaettu moniin yksittäisiin segmentteihin. Nykyaikaiset kamerat käyttävät lisäksi kohteen ja kohtauksen tunnistusta.
Ominaisuudet:
- Mukava ja nopea
- Hyvä vakiotilanteissa
- Vähemmän ennustettavissa vaikeissa valaistusolosuhteissa
Analogisessa valokuvauksessa tämä mittausmenetelmä on harvinaisempi, koska se liittyy pääasiassa nykyaikaiseen elektroniikkaan.
Ei histogrammia analogisessa valokuvauksessa
Toisin kuin digitaalisessa valokuvauksessa, analogisessa valokuvauksessa ei ole histogrammia tarkistusta varten. Valotus on oltava oikea ennen kuvan ottamista. Tämä tekee kokemuksesta, mittausmenetelmien ymmärtämisestä ja tarvittaessa käsivalotusmittarin käytöstä entistä tärkeämpää.
Johtopäätös
Valotuksen mittaus on valokuvauksen ajaton perusta. Digitaaliset apuvälineet helpottavat monia asioita, mutta analoginen valokuvaus vaatii syvempää ymmärrystä valosta, mittausmenetelmistä ja kohteen kontrastista. Kohteen mittaus, valon mittaus, piste- ja monikenttämittaus eivät ole kilpailevia käsitteitä, vaan työkaluja – ratkaisevaa on tietää, milloin mikäkin työkalu on järkevää käyttää.
